Niinhän tuo viikonloppu meni taas niin kuin pelkäsin. Herkuttelin perjantaina mieheni kanssa hotellissa, mutta lisäksi söin karkkia sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina kävin hotellissa vaa'alla, ja paino näytti 82,3kg. Tänä aamuna, eli maanantaina, paino oli kuitenkin palannut siihen 82 kiloon. Kävin eilen salilla ja lenkillä, joten mitä ilmeisimmin liikunta poisti karkkinesteet.
Tämä auttaa kyllä oivaltamaan paljon asioita. Olen aina ollut huono liikkumaan ja yrittänyt pienillä kalorimäärillä laihduttaa, kunnes on tullut NÄLKÄ ja on ollut "pakko" kiskoa hirveät määrät ruokaa ja koko homma on mennyt pipariksi. Nyt vasta ymmärrän - kun sen omin silmin näen - että liikunta on se joka tässä oikeasti vaikuttaa. Tästä lähin pyrin siihen, että käyn aina harrastamassa liikuntaa erityisesti niinä päivinä kun tiedän herkuttelua olevan luvassa!
Jos karkkia ja ranskalaisia ei lasketa, eilisen syömiset onnistuivat mukavasti. Aamulla söin kaurapuuroa voisilmällä ja rasvattomalla maidolla, sekä kaksi kauraleipää kinkulla ja juustolla. Normaalisti syön leipää tai puuroa, mutta eilen olin lähdössä heti aamiaisen jälkeen salille ja halusin tankata sitä varten hyvin. Onneksi tankkasin! Salilla jaksoi erinomaisesti näiden voimalla.
Päivälliseksi söin kanafileen ja kruunukasviksia, sekä karpalohyytelöä. Ensimmäinen kerta ehkä sataan vuoteen, kun teen kanafileen ilman kermakastiketta. Oikein kivasti se maistui pelkiltään, erityisesti tuon hyytelön kanssa! Tässä annoksessa väittäisin olevan melko hyviä hiilareita, kun riisit ja pastat ja potut on jätetty pois. Ja mikä tärkeintä: söin pikkulautaselta enkä änkenyt isoa lautasta täyteen ruokaa.
Tällä viikolla olen luvannut itselleni meneväni vähintään kahdelle ryhmäliikuntatunnille. Paniikki. En ole koskaan ollut mikään ryhmäliikkuja, häpeän itseäni siellä tunneilla ja tunnen itseni idiootiksi. Mutta jostain se on aloitettava! Huomenna menen suoraan töistä Knockout-tunnille, joka on käsittääkseni pitkälti sama asia kuin BodyCombat. Kävin edellisen laihdutusurakkani yhteydessä BodyCombatissa silloisella kuntosalilla, ja meinasin kuolla sinne. Toisaalta sen jälkeen oli aivan mahtava olo! Toivottavasti en jänistä viime hetkellä, niin kuin yleensä.
Voi, eka jumppakerta aina jännittää, on se sitten ensimmäinen tai edellisestä on jo aikaa :) Eniten ehkä juuri oman jaksamisen kannalta :D Mutta eipä sitä mitään saa ellei yritäkkään, ja aina sieltä jumpista tulee hyvällä tuulella pois - ainakin jos syö fiksusti ennen niitä :) Aika hurjia tunteja uskallat ottaa ensimmäisiksi, mie jännitän aina niitä lepsuimpiakin tunteja! :D
VastaaPoista